Kielitaidosta merkittävää bisnesetua

Monikulttuurisuuden jalostaminen ja hyödyntäminen näyttää nyt jäävän jalkoihin työpaikoilla. Yritykset keskittyvät selviytymiseen, työntekijät työpaikkansa säilyttämiseen tai uuden etsimiseen. Koulutusta typistetään entisestäänkin. Tämä koskee myös perehdyttämistä: koulutetaan välttämättömät taidot ja työturvallisuusasiat kiireellä tai jätetään perehdytys työkavereiden tehtäväksi. Näin siitäkin huolimatta, että erityisesti monikulttuurisilla työpaikoilla tehdyt tutkimukset yhä uudelleen korostavat perehdyttämisen erityistä merkitystä.

Karsimislistan kärkeen joutuu usein kielikoulutus. Monissa paikoissa lopetetaan jopa organisaation työkielen koulutus, koska ”kurssitarjontaa riittää muuallakin”. Työpaikan kielikoulutus on kuitenkin paljon muutakin kuin kurssia. Se on konkreettinen osoitus osallistujille, että heistä välitetään, heitä pidetään kehittämisen arvoisina, heihin investoidaan. Oppimisprosessin myötä vahvistuu ammattiylpeys ja yritysidentiteetti. Paikallisen kielen taito on avain myös muuhun oppimiseen, ammattitaidon hyödyntämiseen, yhteisön jäsenyyteen, työnkiertoon ja urakehitykseen - myös markkinakelpoisuuteen silloin, kun on etsiydyttävä muualle.

Kielitaidoton, vain yhteen tehtävään palkattu ja valmennettu työntekijä on kuin häkkilintu, joka ei pääse lentämään edes olosuhteiden pakosta. Työnantajan ei ole helppoa löytää hänelle uusia tehtäviä, kun työt, taidot, motivaatio tai jaksaminen loppuvat. Työttömälle kielitaitomuuri on vielä korkeampi. Pienistä yrityssäästöistä koituu kallis lasku myös yhteiskunnalle. Vaikka julkista kurssitarjontaa on yllin kyllin, työelämän ulkopuolinen kielitaidon opetus ei aina edistä työssä tarvittavaa kielenkäyttöä, tyyliä eikä vuorovaikutustapaa. Oppimisen punainen lanka, yhteiset työtavoitteet ja yhteisöllisyys, puuttuvat.

Huomattava osa työpaikan oppimisesta tapahtuu mestari–kisälli-mallilla, jossa kokeneet konkarit kädestä pitäen, esimerkillään ja juttelemalla näyttävät mallia. Ilman yhteistä kieltä systeemi ei toimi ja väärinkäsityksiä syntyy.  Keskustelua aletaan turhautuneena välttää, molemmin puolin. Dialogin sijasta siirrytään käskyttämiseen ja ohjeistamiseen, koska perusasiat on käytävä läpi. Kiireessä sivuutetaan perustavanlaatuiset näkemyserot, ilmassa leijuvat kysymykset ja kunnioituksesta tai pelosta kumpuava hiljaisuus. Liian monet asiat oletetaan itsestään selviksi. Kielitaitoon kun kuuluu niin paljon myös sanatonta viestintää ja kulttuurin lukutaitoa. Tarvitaan lujaa tahtoa ja paljon aikaa.